Nalleidean jatkojalostus

Nallella olisi ehdottomasti kuono, eli aloittaisin kolmiomuotoisesti ja lisäisin myöhemmin silmukoita jotta saisin pyöreän lopputuloksen. Lopputuloksena olisi puolipalluran muotoinen pääkappale ja neuloisin short roweilla pään takaosan toiseksi puolipalluraksi. Minulla taitaa olla juuri sopivantuntuista valkoista kevyesti kerrattua ja vähän pöyhkeätä lankaa varastossa.

Kaulasta alaspäin neuloisin raglanilla kirjoneulekuvioilla kehoa, nallella täytyy olla ehdottomasti kirjoneulepaita päällä. Jalkojen täytyy olla valkoiset ja ne neulotaan suoraan kehoon kiinni. Jotta kirjoneulepaita ja valkoiset jalat sopivat yhteen, täytyy yleisilmettä todennäköisesti keventää vekkihamella. Poimin myöhemmin nallen vyöltä hametta varten silmukoita ja neulon yksivärisen, ehkä tummaharmaan hameen. Yhdessä mallikirjassa oli ohjeistus vekkien neulomiseksi, halusinkin sitä kokeilla.

Mutta palan takaisin kirjoneuleseen. Olen onnistunut löytämään yhden 88-luvun virolaisen käsityölehden Tallinnan antikvariaatista ja siellä on muutamia aika kivoja neuleohjeita.

Aloitan kansikuvalla: sen takia sen lehden hankkisin, ainakin melkein. Halusin jo teininä tehdä senkaltaisen kirjoneulepaitaisen nuken ja sain jopa pellavakankaasta ommeltukin barbietyylisen pitkäjalkaisen ja pitkähiuksisen tyttönuken. Vaatteita tosin en jaksannut/osannut neuloa, tyydyin vaan ompelemaan myrkynvihreän pitkän mekon. Olin tyytyväinen.

 

Kakkoskuva. Sen ohjeen voisin jopa neuloakin. Näyttää erittäin kivalta se toispuolisuus ja yksinäinen kirjoneulekuvio. Tosin ehkä minulta puuttuu hyvä värisilmä, jotta osaisin sen tehdä joko harmaana, sinisenä tai vihreäsävyisenä.

Kolmoskuva. Ei millään pahalla, mutta ehkä tekisin senkin itselleni. Näyttää kivalta.

Neloskuva: esimerkkejä miten kirjoneulekuvioita pystyy käyttämään neuleessa. Aina ei tarvii täyttää koko pintaa kuvioilla.

Viides kuva. Ei kaikki mallit ollut 80-luvulla laatikonnäköisiä, näköjään oli tarjolla muitakin muotoja.

Vähän lisää lehdestä. Toteutus ja tekijät ovat virolaisia, kieli on siinä jotain syystä venäjää. Todellakin en tiedä julkaistiinko silloin Käsitöölehteä molemmille kielille erikseen tai vaan venäjänkielisesti. 

Malleissa on sanottu kuka on suunnittelija ja kyllä blingblingia, jättitelttoja ja mohairiakin on esillä. Ne kuuluivat jo siihen aikakauteen. Ohjeissa on esillä pitsiä, palmikoita, erilaisia kirjoneuleita, nykyaikasia sekä perinteisiä. Opetetaan tekemään nahkakoruja, solmimaan nauhavyötä, tekemään puujunan, ompelemaan lapselle kotimekon, tekemään valkokirjonnalla motiiveja ja kauluksen, tekemään nahkatakin (se näyttii oudolta), tekemään kirjontatauluja ja uudelleen päällystämään nojatuolia. Kaikki se vaan yhdessä lehdessä. Unohdin, viimeisellä sivulla annetaan myös pöydän kattausvinkkejä.

Haaste

Sain haasteni ja se on huippupositiivisenmiellyttävä! Sanallisesti ainakin. Toteuduksesta en tiedä vielä mitään.

Eli tässä se tulee:

Haasteesi on KOREOGRAFI. Olet jo niin kokenut neuloja, että on aika pistää oma luovuus peliin ja suunnitella oma malli! Kokeile miltä tuntuisi kirjata ylös oman neuleen edistyminen aina ohjeeksi asti. Haasta itsesi toteuttamaan se mielessäsi muhinut ideanpoikanen ”The Neuleesta”! Kanssaneulojien kannustuksella uskallat ehkä jopa tarjota ohjetta myös Ullaan?!

Näköjään minulla on aikaa 16.10 asti tutkia haastetta ja sen iltapäivällä voin vasta laittaa puikot töihin. Pohdiskelua riittää, onko tuleva projekti kirjoneuletta tai huivi tai joku pienempi lämmike tai villapaita tai koristeesine. Tai lelu. Mulla on intohimo saada itselleni tilkuista tehty nalle, ehkä voisin neuloa sellaisen. Aikasemmin oli himo tehdä itselleni iso kilpikonna ja sellaisen tekinkin. Tosi se ehkä löysi itselleen toisen kodin. Mutta takaisin nalleen, eikös se ole lutuinen?

Blingbling haasteksi olisin tehnyt ämpärillisen (no ehkä 20-30) kukkarosseja metallilangakehikkossa. Näin yhdessä blogissa ohjeen ja se näyttii kauniilta. Ajattelin jo että millaisia lankoja puran yksisäikeisiksi etc. No ei se mitään, jätän kukkarossit parempia näpertelyaikoja odottamaan ja keskityn Sytyckiin.

Haasteen odottelu

Sähköpostiin saapui viesti osallistumismaksusta ja nyt on sekin virallinen osuus suoritettu. Mielenkiintoinen, millainen minun haasteni on?

Viime viikolla taisin nähda untakin Bling-blingin neulehaasteesta ja sen ratkaisemisesta. Ainakin unessa olin lopputulokseen aika tyytyväinen, mutta en tietää miten sen irlissa toteuttaisi.

Yes, I Can

Yes, I Can

So You Think You Can Knit haasteen raportointiblogi. Kilpailu löytyy osoitteesta http://sytyckfin.blogspot.com/

Henkilökohtainen kilpailusuunnitelma aka HeKS:

• Koetanssi, 18.9.2010 menneessä ilmoittaudun haasteen emolle.
• Hollywood-viikkojen aikana 27.9 - 16.10.2010 tutkin haastetta. Toivottavasti se on pienempi kun norsu. Kirjastot, lähdemateriaalit ja enneunet ovat suotavia.
• Show alkaa 16.10 klo 18.00. Varan riittävästi kaakaota ja pakkaseen pikalämmitettäviä pullia. Kilpailijoita täytyy harhauttaa lähettämällä heille linkkejä lankakauppojen tarjouksista ja uusista malleista. Se harhauttaa heidät sivupoluille. Muistivihkon sijan kirjoitan kaikki aivotukset raportointiblogiini. MUISTAKIN se!
• Finaali 31.12.2010
• Loppuraportointi 9.1.2011 mennessä, miten kilpailu sujui, miten silmukat luisti ja kuka kilpailijoista kirisi loppusuoralla eteeni.
  

Kilpailulaji: Robottipopping & rocking. 


Juuri se oikea taistelu.. anteeksi, kilpailutyyli.
Lajin esittely on seuraava: “Yksi liike kerrallaan. Moduulineulonta on sinun tyylisi. Jokainen projekti valmistuu moneen kertaan. Neulot pieniä kappaleita kerrallaan yhdistäen joko neuloen tai ompelemalla… riippuu sinusta. Kappaleiden kokoaminen, yhdistäminen ja ompeleminen ovat omat taiteenlajinsa ja sinä olet siinä mestari. Olet ehkä dominoneuloja tai viimeistelyekspertti...?”



Yksi liike kerrallaan

Olen siirtynyt palaneulonnan seuraavaan tasoon ja neulon nykyään projektit kokonaisina, yksinä paloina. Hihat, etukappaleet, takakappaleet ja muut silmukat ovat nätisti yksillä puikoilla (tai kaksilla). Tosin olen huomannut että jotain täytyy jättää viimeistelyäkin varten, kaikkea ei voi/pystyy/ ei ole kaunista neuloa heti. Esimerkiksi nappilistat. Jos esimerkiksi olen neulonut kaulaaukon liian leveäksi ja etukappaleesta jäi muutama silmukka vajaksi täydellistä ympärysmittaa varten, voin virheen korjata myöhemminkin neulomalla vähän leveämmän nappilistan. 


Yksi liike kerrallaan ajatus pätee myös neuleprojekteihini. Yleensä minulla on vaan yksi tärkeä projekti kesken ja keskeneräisiä projekteja on vähän. Oloni tulee huonoksi kun monen keskeneräisen projektin langakerät irvistelevät työpöydälläni. 


“Jokainen projekti valmistuu moneen kertaan”. 

Kyllä. On ihan normaalia että neulon neuleseeni kaksi tai kolme kertaa uuden kaulaaukon, koska edelliset sävellykset eivät olleet tyydyttäviä. 

Yritän tuoda tänne kuviakin:

Alkuperäinen neule, kaulaaukko on liian korkealla.

Kakkoskokeilu: vähän saksimista ja tulos on seuraava:

Aluspaita näkyy, lopputulos ei ole tyydyttävä.


Kolmas kokeilu:

Tulos on täydellinen. 


On ihan normaalia että puran 70-prosenttisesti valmisneulotun neuleen alkukerälle ja aloitan saman projektin neulomisen uudelleen koska huomasin että laskelmissani jätin kaulaaukon liian pieneksi ja se aiheutti myöhemmin 10 cm vajeen ympärysmitassa. Esimerkki näkyy kuvasta.

On ihan normaalia että puran kokonaan neulotun työn, koska projeti ei sopinutkaan minulle ja neulon siitä jotain parempaa. Nykyprojekteistani uuttaa elämää odottaa Citroen-huivi, se saa joskus toisen langan kaverikseen ja muuttuu kolmiohuiviksi. Westknitsilla ja Veera Välimäellä on yksinkertaisia ja mielenkiintoisia huiveja.



Olenko dominoneuloja? 

Lasketaanko siihen yksi projekti? Neuloin viime vuonna kahdeksan palan tossut ja niissä oli seitsemän palaa liikaa. Seuraavalla kerralla kun tulee tossujenneulontakuume, neulon ne suosiolla perusrehellisten sukkien tavalla. 8-palatossut kartoittivat ihan mukavasti mun patalappuvarastojaan, lappuja tuli enemmän kun mulla oli jalkoja tai tarvetta tossuille.



Viimeistelyekspertti. 

Kyllä. Olen ottanut opikseen ja osaan sitä välttää nyt ennakkoon. Alkuaikoina tapahtui useinkin että yksi etukappale oli 5 cm korkeampi ja 3 cm kapeampi kun toinen etukappale. Nykyään olen ja professionaali ja neulon suosiolla projekteja jossa on mahdollisimman vähän viimeistelyä.


Neulomiseni perusteena on vahvat ja monimutkaiset laskelmat. Olen erittäin kiitollinen kouluaikojen matematiikkaopettajalle joka opetti ristikkäisen prosenttilaskelman. 

Välillä neulon jopa mallitilkkujakin. Pari viikkoa sitten tein huippusuorituksen ja neuloin mallitilkun jopa sukkia varten (kaverille).  Neuloin sen pyörönä, pesin sen ja siitä tuli minulle aika nätti käyttökelpoinen sukka.